Särkyneitä sydämiä, lasin sirpaleita...

Hei rakkaat lukijat!

Olin pari päivää laivalla, ja päädyn keskelle, uutis- ja tunnemyräkkää. En voi jättää teitä enää hetkeksikään yksin! No siis... eikun, klikatkaas tää video ensin päälle, sitten saatte lukea.

Rakas anskumuru-bloggarimme on lopettanut Panfun ja bloginsa pitämisen. Hän kirjoitti viimeisen postauksensa vähän aikaa sitten. Me kaikki jäämme teitysti kaipaamaan sinua, anskumuru, ja olemme sanoinkuvaamattoman kiitollisia kaikesta, mitä olet Panfulle ja meille tehnyt. Sydämiä on särkynyt, lasin sirpaleita täytyy nyt kerätä, mutta sellaista se on. Rakastimme sinua niin paljon. Olet aina sydämissämme, anskumuru.

Mulle sä olit aina esikuva, sä näytit mulle bloggaamisessa suuntaa. Sä olit aina niin kiltti, ystävällinen, huomaavainen, kaunis. Muistan kun sulla oli aina se nutturakampaus. Sä autoit niin monet bloggarit alkuun, minutkin. Kun tein blogia yhdessä äidin kanssa, meillä oli toisessa välilehdessä auki sun blogi, se ohjesivu. Kaikki sun blogissa oli niin mahtavaa, sieltä sai apua, sai ihailla taiokkaita kuvia, kopioida kuvia, lukea tekstejä, jotka oli niin hienosti aina kirjoitettu, niissä kerrottiin kaikki uutiset, mä aina luin uutiset sun blogista ensin. Sun kirjoituksista sai voimaa, kuinka säkin aina jaksoit vaikeuksien yli, sun kaikki kirjoitukset oli täynnä iloa ja voimaa.

Sä olit kuin neljäs Ella-Max-Kamaria. Olit vähintäänkin yhtä suosittu/tunnettu/ihailtu. Kaikki rakasti sua. Ja olihan sulla varmasti vaikeaakin. Feikki-anskumuruja, kaikkea muutakin. Mutta sä jaksoit kaiken. Kiitos kaikesta.

Noi kuvat oli tämän päivän anskumurun muistotilaisuudesta.

♥ Kiitos. ♥

Anskumurulle,
♥:lla, Jadettaresi